Myös energiajuomat tyyliin Battery toimii mulle kuin junan vessa. Kai sitä myös jotain kofeiinitabui vois vetää mutta itte pyrin kyllä (periaatteen vuoksi) pysyyn erossa kaikista pilleripurnukoista.

Olen pelaillut nyt muutaman vuoden pokeria, lähinnä fixed limit raharinkiä. Ensimmäisen vuoden ajan peli oli hyvin orjallista ABC-pokeria, joka tuntui riittävän hyvin 0.5/1 ja 1/2 fixediin. Nyt kun kokemusta on tullut enemmän, olen siirtynyt pois ABC-pokerista ja siirtynyt tasoissa hieman ylöspäin. Tämän muutoksen myötä sain riesakseni pahan ongelman. Voitolliset tai vähän tappiolle jäävät pelisessiot on helppo lopettaa suunnitellusti ennen kuin rupeaa väsyttämään, mutta reilusti tappiollisen pelisession lopettaminen aiheuttaa suuresti ongelmia.

Vaikka tiedän, että pelaaminen pitäisi lopettaa, kun pelit menevät huonosti (syystä tai toisesta), vituttaa ja väsyttää, huomaan usein pelaavani tässä olotilassa tunteja vain voittaakseni häviämäni rahat takaisin. Uskoisin monella olevan samanlaisia ongelmia, mutta minun tapauksessani tässä tapahtuu säännöllisesti myös siirtyminen suurempiin limiitteihin. Esimerkiksi, jos häviän 3/6 fixedissä pari sataa, koen ”viisaammaksi” siirtyä seuraavalle tasolle kuittaamaan tappioni. Koska usein koen häviäväni vain huonon onnen johdosta, on helppo selittää itselle että oma keskittyminen peliin pysyy kasassa vain, jos siirtyy hieman ylemmälle tasolle. Siellä omiensa takaisin saaminen on myös riittävän nopeaa. 5/10 tasolta saatan siirtyä vielä 10/20 tasolla samasta syystä ja pahimmillaan hyppään shortti-pöytään vaikka normaalisti pelaan vain fullia. Näiden etappien jälkeen olen käyttänyt pelisessioon aikaa paljon enemmän kuin oli tarkoitus ja lisäksi tappiot eivät kuitenkaan tule usein kuitatuksi. Pahimmillaan lopputuloksena on todella syvä kuoppa.

Nämä yksittäiset suuret tappiot syövät merkittävän osan pokerituloistani enkä ole monista yrityksistä huolimatta pystynyt keksimään aukotonta tapaa välttää noita heikkoja hetkiä. Jos laitan kellon soimaan session päättymisen merkiksi, ei se juurikaan auta, koska sen äänimerkki on niin helppo vaimentaa. Olen myös kokeillut vaihtaa pokerihuonetta siinä toivossa, että voisi edes pelata pienemmillä panoksilla, mutta tämäkin karkaa normaalisti samalla lailla käsistä.

Olen löytänyt myös kaksi (ainakin minun tapauksessani) lähes toimivaa ratkaisua. Ensimmäinen on lopettaa pelit ennen kuin kipuraja tulee vastaan. Eli kun vaan tajuan lopettaa tappiolle kääntyneet pelisessiot ennen kuin tappio muuttuu liian suureksi, niin ongelmia ei tule. Tilannetta on hankala hallita vain silloin kun heti session alussa häviää muutamia suuria potteja. 10 minuutin pelin jälkeen on usein lähes mahdotonta lopettaa, kun on kerran pokerisoftan vaivautunut avaamaan. Toinen hyvin toimiva ratkaisu on sopia jokin meno vaikka parin tunnin päähän pelisession alkamisesta. Valmiiksi sovittuja menoja en sentään kehtaa peruuttaa pelivimmoissanikaan. Tämä toimii tietenkin vain päiväpeleihin.

Aukotonta tapaa en toistaiseksi ole vielä löytynyt. Tiedostan kyllä hyvin ongelmani ja pystyn jopa naureskelemaan sille, mutta on se ihmisen pääkoppa vaan merkillinen paikka, kun noin ”yksinkertaisen” ongelman kanssa joutuu jatkuvasti taistelemaan.

Jos sinulla on muita lääkkeitä tähän tärkeään ongelmaan, niin kerro niistä kommenttia antaessasi!

Freerollit ovat turnauksia, joissa voit pelata pokeria ilmaiseksi. Niissä on kuitenkin yleensä rahapalkintoja, joten ne ovat erittäin suosittuja. Monet aloittavista pelaajista ovatkin luoneet pelikassansa tyhjästä, voittamalla ensin freerollin ja jatkamalla siitä rahapeleihin.

Guaranteed turnaukset ovat pokeria rahasta, joten sinun täytyy maksaa lippu päästäksesi mukaan tällaiseen turnaukseen. Tällaisten turnauksien hyvä puoli on siinä, että niiden palkintopotti on aina taattu. Tämä tarkoittaa sitä, että palkintopotti on käytännössä aina isompi kuin turnauslipun ostaneiden pelaajien kokonaispotti todellisuudessa olisi. Siksi Guaranteed turnauksien pelaaminen on erittäin järkevää.

Tilanne on usein suurin piirtein tällainen:

Olet short stackina blindissä ja sinulle on jaettu pahamaineinen KJo. Yksi vastustajistasi korottaa ja sinulla riittää hädin tuskin merkkejä all in liikkeeseen, joka maksaa vihulle potillisen (tai vähän vajaan). Tässä tapauksessa vastustaja maksaa lähes poikkeuksetta all innisi ja joudut arvontaan, jossa turnauksesi on katkolla.

Parantaaksesi voittomahdollisuuksiasi voitkin tehdä seuraavaa:

Vain maksat vihun preflop korotuksen ja suoraan pusket loput merkkisi MIHIN TAHANSA floppiin. Vastustajan on erittäin vaikea maksaa lyöntiä lyöntiäsi esim. A8s-kädellä, jos hän ei ole osunut floppiin ja pöytään tulee kasia isompia kortteja. Toisaalta hän voi kipata helposti myös esim. seiskaparin, jos pöytään tulee tätä paria isompia kortteja.

Sekä A8s että 77 ovat sellaisia käsiä, joilla vastustajasi lähes varmasti olisi maksanut all in lyöntisi preflop mutta joilla on erittäin vaikea jatkaa, jos floppi ei osu. Koko liikkeen hienous on siinä, että kun teistä kumpikaan ei osu floppiin, niin viet potin lähes varmasti ja toisaalta silloin kun vastustajasi maksaa, niin saat kuitenkin nähdä kaikki viisi korttia ja saatat vetää vielä vihusta ohi.

Stop And Go on sellainen peli, jota useimmiten kannattaa käyttää tilanteissa, joissa oma käsi on OK muttei mahtava. Juuri KJ ja KQ ovat tällaisia käsiä, sillä ne ovat perässä suurta osaa vihun käsivalikoimaa (esim. parit ja ässähait).

Post-flop peli on lähes yhtä suoraviivaista. Jos settiin osutaan, niin kortit pelataan kovaa loppuun asti. Muuten kippi. Poikkeuksena ainoastaan erikoisen pienet flopit, jolloin kädessäsi on flopilla ylipari tai päistä avoin suoranveto. Näissä harvinaisissa tilanteissa kippaaminen flopilla ei ole hyvä ratkaisu, vaan käsi on syytä katsoa pidemmälle. Yliparilla on parempi korottaa heti ja pyrkiä karsimaan vastustajien ylikortteja. Suoran veto taas toimii sitä paremmin mitä useampi pelaaja pysyy mukana post-flop. Yliparilla vastarintaan on suhtauduttava vakavasti. Pieni yli pari voi helposti olla dominoitu, jos toisella pelaajalla on esim. 88. Ja päistä avoin suoranveto onnistuu vain n. 31.5 %:n todennäköisyydellä, jolloin saat harvemmin riittäviä kertoimia maksaa vetoa yhtä pelaajaa vastaan. Suoran vetoon sisältyy aina myös jakopotin vaara.

Tilanne muuttuu hieman hankalammaksi vajaassa pöydässä (5-6 henkilöä). Nyt pienet parit toimivat hyvin kahdessa perustilanteessa. Tietenkin korottamattomissa perhe-poteissa, mutta myös yhtä vastustajaa vastaan. Perhepotit pelataan täyden pöydän tapauksessa esitetyllä strategialla. Yhtä vastustajaa vastaan tilanne muuttuu paljon monimutkaisemmaksi.

Ensimmäinen ongelma on hankkiutua tilanteeseen, jossa vastassa on vain yksi pelaaja. Kun itsellä on myöhäinen positio ja ennen omaa vuoroa yksi pelaaja on korottanut ja muut kipanneet, on otollinen hetki pyrkiä eristämään vastustaja korottamalla lisää. Uudelleen korottamalla yritetään pelotella blindit kippaamaan ja antamaan omasta kädestä vahva kuva. Huomioitavaa on, että tätä peliliikettä ei voi suorittaa erittäin tiukkaa pelaajaa vastaan, sillä se toimii vain, kun vastustajalla on kädessään pienempi pari tai ei paria lainkaan (esim. AJo).

Flopilla tilanne jatkuu jälleen hieman monimutkaisempana. Pieniä kortteja sisältävään floppiin korotetaan aina, sillä vastustaja ei todennäköisesti ole osunut mihinkään ja suuremman taskuparin pelko on melko vähäinen. Vaaralliseen floppiin, kuten A-J-10, korottaminen voi olla parempi jättää tekemättä. Sinulla on toki mahdollisuus jatkaa vahvan käden esittämistä, mutta todennäköisesti myös vastustajasi on osunut ja hänen on vaikea luopua kädestään. Pelottavan flopin tapauksessa, viimeistään vastarintaan on tajuttava luopua pienestä paristaan.

Oma pelityyli on aina ollut aika TAG ja ptBB 5.5 viimeseltä +100k kädeltä (NL100-NL400), joten oon kuvitellut, että hyvin tässä pienemmälläkin rollilla pärjäilee. Enpä luule enää! Nyt joutuu palaan hetkeksi takas NL100-200 peleihin grindailemaan, vaikka ego ei tästä hyvää tykkääkään.

Tarinan opetus: jäistä pakkaa ja tappioputkea ei voi välttää, joten muista varautua pahimpaan.

sittelen seuraavassa kolme tilannetta, joissa (omien kokemusteni mukaan) vastustajalla on usein voittokäsi.

1. Kun vihu cold callaa eli maksaa kaksi (tai enemmän) korotuksia kerrallaan. Esimerkki: flopin näkee kolme pelaaja ja action menee siten, että pelaaja A sököttää, B panostaa, jonka jälkeen C korottaa. Jos pelaaja A nyt maksaa, on hänen kätensä mitä todennäköisemmin monsteri, sillä ei hän heikolla kädellä jatkaisi, koska B:kin on vielä hänen jälkeensä puhevuorossa

Samanlainen tilanne tulee usein preflopilla, jossa vihu maksaa kahden pelaajan lyönnin ja korotuksen kerrallaan. Tällöin vihulla on mitä todennäköisemmin ässäpari mutta myös TT-KK tai AK on suuri osa vihun käsirangea. Käsi on suhteellisen helppo pelata tästä eteenpäin, koska vihu pystytään pistämään näin tarkasti tietyille käsille.

2. Turnin mini checkraise. Esimerkki: lyöt turnilla 15$ ja vihu checkreissaa 30$:iin. Turnin checkraiset haiskahtavat aina vaaralliselle mutta jos lisäksi vastustaja korottaa turnilla vain minimin ja riverillä päräyttää lähelle potillisen kokoisen lyönnin, olet yleensä todella pahassa lirissä.

3. Jos vihu maksaa out of position flopilla ja turnilla mutta herää riverillä eloon lyömällä kovan lyönnin, olet usein pulassa. Tällainen vastustajan action tarkoittaa useimmiten joko alusta asti slouvattua monsteria, osunutta vetoa tai bluffilyöntiä vedon epäonnistuessa. Jos riverillä näkyy onnistuneita vetoja, harkitse huolellisesti ennen kuin maksat.

Pelatessani shorttia (max 6 pelaajaa), korotan kuitenkin preflop lähes aina, jos olen ensimmäisenä potissa. Tällä tavoin pyrin saamaan myöhemmän position pelaajat kippaamaan ja toisaalta esim. kakkosparilla korottaminen ennen floppia vaikeuttaa käteni lukemista vastustajien kannalta. Myös yhtä limppaajaa vastaan shortissa on toisinaan ihan viisasta korottaa, jos olen vastustajaan nähden paremmassa positiossa. Jos vastustajat ovat kovinkin löysiä ja passiivisia, on kuitenkin pikku pareilla fiksumpaa vain limpata.

Full rinkiä pelatessani korotan pienillä pareilla myöhäisestä positiosta, jos olen ensimmäisenä potissa mutta muuten limppaan. Tilanteen mukaan erityisesti hieman isommilla pareilla on pystyttävä myös rereissaamaan preflop. Tällainen voisi olla esim. tilanne, jossa button tulee ensimmäisenä pottiin korottamalla ja me olemme big blindissa ysiparin kanssa. Tällöin reraisen täytyisi olla lähes automaattinen.

Jos olen korottanut taskuparilla preflop, on syytä aika usein jatkaa nk. continuation betillä flopilla huolimatta siitä, osuimmeko settiin tai emme. Tämä siis siinä tapauksessa, jos olen yhtä vastustajaa vastaan. Jos vastassa on useita pelaajia ja pöydässä ylikortteja, on continuation betin lyöminen tällöin lähes aina rahan haaskausta, jos settiin ei ole osuttu.

Erityisen salakavalia pienet parit ovat silloin, jos preflop actionin perusteella voi olettaa, että vastustajalla on erittäin hyvä lähtökäsi (esim. AA, KK, QQ, AK). Tilanne voisi edetä vaikka siten, että ensin korotan seiskaparilla preflop ja tämän jälkeen tiukka ja aggressiivinen pelaaja uudelleenkorottaa reilusti blindeista. Tällaisessa tilanteessa olen valmis maksamaan korkeintaan kymmenen prosenttia stackistani nähdäkseni flopin (huom. myös vastustajalla täytyy olla väh. saman verran stackia).

Jos en osu settiin flopilla, luovutan käden miltei aina välittömästi (floppaan setin tai paremman 11.8% todennäköisyydellä). Toisaalta jos floppaan setin ja vastusajalla on esim. ässäpari, niin käytännössä saan häneltä lähes aina koko stackin riverille asti päästessämme. Lisäksi on syytä huomioida, että setin osuessa pelaajan on oltava lähes aina valmis pelaamaan pottia koko stackillansa. Toisin sanoen viimeistään ennen showdownia on pyrkimyksenä saada kaikki rahat keskelle.

Olin jo jonkin aikaa kuullut kaveriltani ”huhuja”, että netissä pelataan paljon pokeria, jossa pelaajien taso ei päätä huimaa ja pokerikasinoiden tarjoamat bonukset olisivat puolestaan hyviä. Ajatus tuntui houkuttelevalta, mutta näin perheellisenä aikaa ei koskaan tuntunut riittävän pokerin opiskeluun, saati sitten pelaamiseen. Joulukuussa 2005 sitten ostin ensimmäisen pokerikirjani, Aki Pyysingin Pokerin käsikirjan, ja päätin lukea sen joululoman aikana. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt edes Texas Holdemin sääntöjä. Viiden kortin vetopokeri ja sökö olivat toki jo lapsuudesta tuttuja.

Suunnitelma oli selvä. Keskityin ensimmäiseksi vain Texas Holdemin yksinkertaisimpaan pelimuotoon eli Fixed Limit Texas Holdemiin täydessä kymmenen hengen pöydässä. Opettelin kirjasta säännöt ja kirjoitin itselleni ylös ”pelistrategian” ensimmäisiin nettipeleihin.

Aloittavalle pelaajalla nettipokerissa yllättää varmasti eniten pelin nopeus. Kortit jaetaan nopeasti, vastustajat toimivat nopeasti eikä aika tunnu riittävän päätöksentekoon omalla vuorolla. Juuri tästä syystä monet asiat pitää olla etukäteen mietittynä. Itse tein kirjaa lukiessani lähtökäsitaulukon tapaan pelkistetyt peliohjeet myös myöhempiin pelin vaiheisiin.

Eihän niistä missään nimessä täydelliset tulleet, mutta riittävät voitollisen pelin pelaamiseen ja ideana olikin helpottaa ja nopeuttaa päätöksentekoa niinä ensimmäisinä viikkoina/kuukausina, kun osaamista ja kokemusta ei ole vielä kamalasti kertynyt. Näistä taulukoista on sitten helppo päästää irti kun siltä tuntuu. Pelkästään omien korttien mukaan pelaamalla pääsee kuitenkin Fixed Limitissä aika pitkälle. Tämä valmiiden ohjeiden mukaan pelaaminen myös opettaa kurinalaiseen peliin ja aikaa jää enemmän vastustajien pelin seuraamiseen.

Kirjan lukemisen ja pelitaulukoiden kirjoittamisen jälkeen olin valmis itse peliin. Loin ensimmäisen pelitilini Party-pokerille suuren palaajamäärän, heikkojen pelaajien (huhujen mukaan) ja hyvän bonuksen takia. Ennen pelaamisen aloittamista (siis oikealla rahalla) täytyi vielä tallettaa pokerikasinolle rahaa. Itse loin heti aluksi rahansiirtoja varten Neteller-tilin. Tämä lienee paras vaihtoehto, jos haaveena on pelata useissa pokerikasinoissa bonusten perässä. Nykyään suosittelisin tätä käyttötarkoitusta varten mieluummin MoneyBookers-tiliä. Yksittäisen pokerikasinon pelejä varten helpointa taitaa olla siirtää rahaa suoraan pankkitililtä tai VISAlta.

Leikkirahapöydissä pelaaminen ei vaadi talletuksen tekemistä, joten niihin kannattaa mennä hetkeksi tutustumaan pokeripöydän käyttöliittymään. Tämä on mukava ja helppo tapa tutustua peliin, mutta varovainen pitää olla. Leikkirahapeleissä pelaaminen antaa kovin vääränlaisen kuvan pelistä, koska kellään ei ole siellä mitään hävittävää. Sieltä ei siis kannata hakea oppia itse peliin.

Ensimmäinen ”oikea” pelisessio onkin sitten se kaikkein jännin. Aluksi yhdenkin pöydän seuraaminen tuntui hankalalta. Valmiiksi kirjoitettu pelistrategia oli juuri tässä vaiheessa parhaillaan. Uskoisin, että juuri näiden taulukkojen ansiosta ensimmäinen pelisessioni jäi mukavasti plussalla. Tästä se sitten jatkui. Pohjatyö oli tehty. Nyt aikaa ei enää tarvinnut käyttää opiskelemiseen vaan oppimisen pystyi tekemään pelaamalla. Siitä se pelistrategia sitten hioutuu paremmaksi ja paremmaksi. Ajankäytöllisesti pokeri ei ole aiheuttanut sen suuremmin ongelmia, koska sitä voi ja kannattaa pelata lyhyinä pätkinä niin, että keskittyminen säilyy kokoajan hyvänä. Ja mikä parasta, peliseuraa löytyy juuri siihen aikaan, kun itse haluaa pelata.

Pelinä monen sadan hengen turnaus eroaa ratkaisevasti yhden pöydän turnauksista (STT) ja vielä enemmän tavallisen raharingin pelaamisesta. Koska vastustajien taso ja blindien suuruus muuttuvat turnauksen edetessä, ei sama strategia toimi suuren turnauksen alusta loppuun. MTT-turnauksen pelaaminen jaetaan yleensä kolmeen vaiheeseen, jotka kaikki pelataan erilaisella strategialla. Nämä vaiheet voi yksinkertaisesti nimetä turnauksen alku-, keski- ja loppuvaiheeksi.

Turnauksen alkuvaiheessa aloittelijan kannattaa pelata erittäin tiukkaa pokeria. Koska blindit ovat pieniä, voidaan rauhassa odotella hyviä kortteja (esim. TT-AA, AK). Odotellessa on hyvä tutustua vastustajien pelityyleihin. Kun hyvä käsi osuu kohdalle, se kannattaa pelata aggressiivisesti jo ennen floppia. Turnauksen alkuvaiheessa mukana on paljon huonoja pelaajia, jotka eivät huomaa tiukkaa pelityyliäsi ja maksavat korotuksesi marginaalisilla käsillä. Bluffaaminen ei koskaan kannata huonoa pelaajaa vastaan, joten turnauksen alkuvaiheessa kannattaa pelata suoraviivaista peliä. Tiukan imagon luominen (tarkkaavaisempien pelaajien silmissä) jo tässä vaiheessa auttaa myöhemmin ryöstämään merkittävästi kasvaneita blindeja.

Turnauksen keskivaiheelle on tyypillistä, että blindit ovat kasvaneet merkittävän kokoisiksi ja suuri osa huonoista pelaajista on tippunut jo pois. On aika muuttaa pelityyliä. Käsiä kannattaa pelata nyt huomattavasti enemmän, varsinkin myöhäisestä positiosta. Tässä vaiheessa turnausta on tärkeää käyttää hyväkseen tiukkaa imagoaan. Tiukkana pelaajana voit helposti ryöstää blindeja ja sinun peruskorotusta kunnioitetaan aivan eri tavalla. Peliin kannattaa aina mieluummin osallistua korottamalla kuin maksamalla. Sen lisäksi, että korottamalla voi voittaa potin jo pre-flop, on korottajalla selvä etu puolellaan myös flopin jälkeen. Jos floppi ei osu kummallekaan, pystyy korottaja flopin jatkokorotuksella ”ostamaan” potin.

Tässä vaiheessa turnausta on hyvä ottaa pelityyliin mukaan ”kolmanteen korottaminen”. Kun huomaat vastustajan korottelevan usein pre-flop, voit olla varma, että hän tekee sitä myös marginaalisilla käsillä. Nyt voit aika ajoin rankaista liian löysää pelaajaa korottamalla reilusti lisää jo pre-flop, vaikka myös itsellä olisi marginaalinen käsi. Tarvitset vain hyvän position ja uskon/tiedon siitä, ettei vastustajalla ole liian hyvää kättä. Tarkoituksena on siis ”ostaa” iso potti jo tässä vaiheessa eikä nähdä floppia lainkaan. Korotuksen pitää olla riittävän suuri (esim. 3 x edellinen korotus), jotta vastustaja ei voi sitä maksaa. Omaan rahapinoon suhteutettuna ”kolmanteen korotuksen” suuruus on joko All-in tai sitten rahaa pitää jäädä niin paljon, että oman käden pystyy vielä kippaamaan (jos oman käsi ei ole monsteri), mikäli vastustaja korottaa vielä uudelleen.

Turnauksen keskivaiheelle tyypillistä on myös rahasijojen lähestyminen. Tämä aiheuttaa monissa pelaajissa turhaa varovaisuutta, koska juuri ennen rahasijojen alkua ei haluta riskeerata ja tippua turnauksesta. MTT-turnauksen palkintorakenne on kuitenkin yleensä niin finaalipöytään painottuva, että ainoana tavoitteena tulisi olla finaalipöytään pääseminen. Tätä vastustajien varovaista peliä pitää käyttää hyväksi ja siksi oman pelin on syytä olla keskivaiheen loppupuolella entistä aggressiivisempaa.

MTT-turnauksen aikana pelaajaa siirretään useasti pöydästä toiseen pöytien tasoittamiseksi. Tällöin tiukan imagon luominen on usein aloitettava alusta ja muutama ensimmäinen kierros kannattaa pelata tiukemmin. Tänä aikana ehtii saada myös jonkinlaisen käsityksen muista pelaajista

Turnauksen loppuvaihe katsotaan usein alkavan finaalipöydässä. Nyt on taas aika muuttaa hieman pelityyliä. Finaalipöydässä kaikki rahasijat ovat palkintoarvoltaan merkittäviä, mutta ero 10. ja 1. palkinnon välillä on aina hurja. Tästä syystä finaalipöytää suositellaan usein pelattavaksi erittäin aggressiivisesti. Itse antaisin ohjeeksi hieman rauhallisempia pelivinkkejä. Tilanne on hiukan sama kuin pöytää vaihdettaessa. Eli ensin pitää luoda itselleen tiukka imago ja tutustua pelaajiin. Heti finaalipöydän alussa on turha riskeerata kaikkea pelkkään bluffiin.

Finaalipöydässä pelataan paitsi kortteja myös pitkälti muiden rahapinoja vastaan. Pienimpien rahapinojen haastaminen aggressiivisesti on kannattavaa. Isoimman rahapinon omistajaa vastaan saa olla varovainen. Älä maksele toisten korotuksia vaan mieluummin kippaa tai korota uudelleen. Finaalipöydässä kun kädet ratkaistaan usein jo ennen floppia. Finaalipöydän peliin on vaikeaa antaa tarkkoja ohjeita. Ole rohkea! Ryöstä tiukoilta pelaajilta! Painosta ja riskeeraa pienimpiä rahapinoja vastaan! Älä anna rahapinosi kuivua blindeihin! Äläkä jää murehtimaan, vaikka voittoa ei tällä kertaa tulisikaan!

Tämä laskukaava perustuu korttipakassa olevien korttien määrään eli 52. Kun floppiin on jaettu kolme korttia ja kädessäsi on kaksi taskukorttia, niin tällöinhän sinulle tuntemattomia kortteja on luonnollisesti jäljellä enää 47. Turnilla tuntemattomia on enää 46, koska jälleen yksi kortti on pöydällä kuvapuoli ylöspäin.

Jos oletetaan, että korttipakassa on vain yksi kortti, joka auttaa kättäsi, niin osumistodennäköisyytesi flopilta turnille on täsmälleen 1/47 eli n. 2.2%. Turnilta riverille vastaava todennäköisyys on 1/46 eli 2.1%. Helpoimmillaan asiaa voi ajatella niin, että yksi kortti sadasta on 1% arvoinen ja viidestäkymmenestä yksi kortti on 2%.

Nyt voimme siis tehdä oletuksen, että yksi outti eli vetokätemme kannalta hyvä kortti on kahden prosentin arvoinen, koska 1/46 ja 1/47 ovat molemmat suurin piirtein 2%. Kun vedetään päistäavointa suoranvetoa turnilla, niin outteja on kahdeksan (eli lukuarvoltaan kahdenlaiset kortit saavat suorasi täyteen). Kertomalla outtiesi määrän eli kahdeksan yhden kortin todennäköisyydellä, joka on 2%, saadaan osumistodennäköisyydeksi 8*2% eli 16%. Värin vedon todennäköisyys on hieman parempi, sillä kun pöydässä on turnilla esimerkiksi kaksi herttaa ja sinulla on kaksi herttaa lisää kädessäsi, on pakassa jäljellä 9 herttakorttia. Tällöin todennäköisyytesi on 9*2% eli 18%.

Kun peli on edennyt vasta floppiin, niin luonnollisesti
on tulossa vielä kaksi korttia ennen riveriä.

Tällöin saadaan yrittää vetoa kahdesti, jolloin kakkoskertoimen sijasta voidaankin käyttää neloskerrointa (esim. värinvedon onnistumistodennäköisyys flopilta riverille on 9*4% eli 36%).

Monesti sinulla on myös niin sanottuja lisäoutteja. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, kun sinulla on sellainen värinveto, että kädessä on lisäksi ässä ylikorttina. Tällöinhän saatat voittaa käden värin lisäksi myös ässäparilla, jos satut osumaan ässään värin sijasta. Ässäveto tuo sinulle kolme lisäouttia, jolloin sinun kannaltasi hyviä kortteja näyttäsi olevan nyt 12.

Valitettavasti et ihan näin suoraan aina voi outtejasi laskea. Sinun täytyy ottaa huomioon myös käänteisoutit. Käänteisoutit ovat sellaisia outteja, joihin osuessasi vastustajasi osuu samalla vielä parempaan käteen! Yksi ikävimmistä tilanteista on sellainen, jossa osut riverillä väriin mutta vastustajasi saa saman mutta korkeamman värin. Tällaisissa poteissa häviät yleensä paljon rahaa.

Siksi onkin tärkeää, että otat käänteiskertoimet huomioon laskuissasi. Jos vedät esimerkiksi päistäavointa suoraa flopilla, niin sinun kannattaa usein kahdeksan outin sijaan käyttääkin seitsemää outtia laskelmissasi. Näin tulet paremmin huomioineeksi tilanteen, jossa häviät osuessasi toivomaasi korttiin.

Mitä vahvempaan käteen yrität osua, sitä vähemmän sinun täytyy käänteisoutteja huomioida.

Jos tähtäät esimerkiksi täyskäteen, tuo osuma sinulle yleensä huomattavasti todennäköisemmin voiton, kuin osuma pikkukorteista muodostuneeseen suoraan.

Vaihe 2: Kakkosta pykälään
Kun ollaan rimpuiltu blindien neljännelle tasolle, on muutama jehu yleensä jo paisteillut ittensä pihalle. Ellei ole käynyt hirvee tsäkä, niin tuskin olet kärjessä vielä tässä vaiheessa. Nyt on aika kiristää tahtia ja alkaa reissuttelemaan useammin, sillä blindit ovat jo sen verran isot, että liialla odottelulla kuivut merkeistäsi. Reissutella voi takapositiosta parit 88+ ja AJo+ sekä AJs+.

Tässä vaiheessa korotan yleensä 4xBB, etteivät vihut liian helposti maksa ja vedä ohi kaikenlaisella kuralla. Jos sinun lisäksi vain yksi vihu näkee flopin, niin jatkan aggree lyömällä miltei mihin tahansa floppiin taskukorteistani riippumatta. Hyvä flopin jatkobetsi on ¾ pottii ja vihun on yleensä täytynyt osua hyvin floppiin jatkaakseen.

Vaihe 3: Kuplapojan paluu
Jos oot selvinnyt viiden parhaan joukkoon, niin yleensä alkaa kauhea kyttääminen. Tässä vaiheessa taktiikkana on selviytyä kolmen parhaan joukkoon keinolla millä hyvänsä. Isointa stäkkiä kannattaa aina varoo, joten älä kisaa huonoilla käsillä johtajaa vastaan, koska se voi helposti pistää sut laulukuoroon.

Myös kaikkein pienintä stäkkiä kannattaa varoa bluffaamasta, koska pienin etsii mitä tahansa tilannetta siirtyäkseen all in. Jos yrität bluffata pikkustakkia 3xBB lyönnillä ja se puskee all in, joka maksaa sulle vaikkapa 4xBB lisää, niin joudut tässä maksamaan aika monella rupukädelläkin pottikerrointen takia.

Keskipaikkeilla olevia pelaajia on mielestäni kaikkein paras bluffailla tässä kohtaa, sillä ne eivät halua ottaa suuria riskejä, koska rahasija on lähellä mutta riski putoamisesta on silti koko ajan olemassa. Yks hyvä muuvi on puskee all in suoraan keskistakkin buttonin korotukseen, sillä buttonin korotus ei yleensä vielä merkkaa kauheesti hyvää kättä ja toisaalta pitää onnistuessaan ko. pelaajan aisoissa myöhemmillä kierroksilla. Tietty all in pusku jollain JTs-kädellä vaatii, että itselläsikin on jonkin verran chippejä. Muuten vihu maksaa kaikella roskalla ja joudut voittaan arvonnan.

Toinen hyvä muuvi on puskee herkästi all in small blindistä, kun muut ovat kipanneet. Monet pelaajat tekee tätä buttonista, koska ovat tottuneet ajatteleen sitä hyväksi bluffipositioksi. Yleensä näin onkin mutta sittareiden loppupuolella on parempi bluffata small blindistä, koska on enää yksi pelaaja jäljellä. Buttonista bluffatessa täytyy päihittää kaksi pelaajaa, joten onnistuminen epävarempaa.

Vaihe 4: Kaasua, komisaario Palmu
Kun on päästy kolmen parhaan joukkoon, niin on aika aggroilla oikein huolella. Sittareita ei voiteta hidastelemalla kolmen parhaan joukossa. Jos mukana on kaksi hullua agroo, niin anna niiden tiputtaa toisensa mutta muuten kannattaa korottaa kaikki parit, ässähait sekä kaksi kuvakorttia. Muista että, joudut yleensä maksaan all in puskun niillä käsillä joilla oot korottanut, koska potti on jo niin suuri. Tästä kuitenkin poikkeuksena erittäin tiukat vastustajat, jotka puskevat vain huippukäsillä. Sellaisia vastaan saatat löytää kipin.

El libro de hoy

La borra del café. Por mario Benedetti

Mira que ya nos lo temíamos cuando nos mareaban y aturdían a diario, con opas y contra-opas. Hoy se trataba de los catalanes, mañana de los alemanes y pasado de los italianos. Aparte que los millones -regalados al Pizarro por la filoxa- lógicamente alguien tendría que ponerlos encima de la mesa y ¿quién más indicado que los pobres usuarios? Al final estaba cantado que los paganinis -como siempre- seríamos los sumisos consumidores.

¡Éramos pocos parió la abuela! Estos no se andan con contemplaciones, nada de paños calientes ni una subida similar a la de los sueldos, el mísero ipc ¡con dos cojones! Así por la patilla por lo menos el veinte por ciento. Y es que la luz alumbra muchas cosas. La desvergüenza de unos y la constatación –si aún nos embargaba alguna duda- de para quien gobiernan los sociatas. Duele comprobar hasta donde alcanzan el talante y los dos gruesos y desteñidos brochazos de progresismo, que adornan nuestro actual gobierno.

Ya tienen trabajado a conciencia al personal con globos sonda, nadie se rasga las vestiduras ni protesta por la escabrosa propuesta, solo les queda el firmar, seguros están que nadie se quejará. Es lo mismo que cuando insinúan que van a poner a la iglesia en su sitio, de boquita pa fuera. Como será la cosa, que ni la clerigalla más retrógrada protesta, es la confirmación de que no temen por sus intereses, que están seguros que los sibilinos amenazantes van de farol, que al final no harán nada. Si se tercia lo pactaron con los inquisidores de cara a la galería, tendente a ganar reputación de su olvidada condición de izquierdas ¡Como picamos una y otra vez y con que poco esfuerzo nos engañan!

No les arredran los escandalosos y cacareados beneficios de las eléctricas. Claman los usureros de la luz por hacer más caja y allá acude presuroso el gobierno a satisfacer sus demandas, seguro de la bondad de elevar las tarifas. No dudo que al final terminaremos todos convencidos, que nos llevan perdonando la vida desde hace tiempo y que deberíamos darles las gracias por ello. No en vano ya insinúan que para igualar al costo real de la energía deberíamos pagar un treinta por ciento más, con lo que ya dejan sembrado otro diez por ciento para una próxima ocasión propiciatoria.

Nos enredan y enmarañan el evento con órganos reguladores, rimbombantes Comisiones Nacionales de Energía y cosas por el estilo. Si sabemos de sobra que son uña y carne y visto que entre trileros anda el juego ¿Cómo nos podemos fiar? Y si no estábamos contentos ¡dos tazas! A partir de la revisión del próximo uno de julio será el propio regulador energético, el organismo encargado de elaborar la propuesta tarifaria, que presentará al Ministerio de Industria para que tome la decisión final. Y como en la dichosa Industria da la casualidad que manda un tal Miguel Sebastián que viene del B.B.V.A. y al banco ha de servir. No hace falta preguntar quienes son los dueños de las eléctricas, ni quien va recoger la cosecha ¡ellos se lo guisan ellos se lo comen!

Y como bien dice el refrán en bable: “Al ricu xúnta-y l’aire la fueya”

]]> http://tvecologica.wordpress.com/?p=51 Mon, 07 Apr 2008 10:00:54 +0000 Ana Marina Martins de Lima http://tvecologica.wordpress.com/?p=51